Aamulla oli neuvola ja kaikki hyvin, viikkoja sitten 35 takana. Kaikesta sokerinhuuruisesta ja jauhoisesta odotusajasta huolimatta, käyrien mukaan sieltä ei olisi mikään jättivauva tulossa : ) Tämä  blogin pitäminen leipominen toimivat tällä hetkellä vähän niinku terapiana, jännittää tuo synnytys niin hirmusti, niin parempi että toistaiseksi keskitän huomioni ihan johonkin muhun kun vauvalehtiin ja synnytyksen miettimiseen. Niinpä ajattelinkin nyt leipoa urakalla, ihan siitäkin syystä kun se vauva sieltä sitten tulee ja alkaa vieraita käymään, niin sielu ei anna periksi tarjota kaupan pullaa. Toisaalta tämä innostus aiheuttaa kaikenlaisia sivuvaikutuksia, toissa aamuna kun heräsin, tapani mukaan about viideltä, niin päässäni soi vanha koulun ruokavirsi (Nyt kiitos Herralle ruuasta, kaiken antaa meille hän ylhäältä, ja taivaaseen kerran kun saavutaan, ei ruoka lopu milloinkaan) huolestuttavaa, ja nälkä oli hirmuinen ; ) Siis kakkuja on nytkin uunissa, lisään reseptit.